Kissat

Rakastan kissoja. Eniten tietysti niitä omia. Nyt on niin, että mun vanhempien kissa tekee kyllä kuolemaa. Se katosi joku aika sitten, mitä se ei ole KOSKAAN tehnyt, mutta tuli sitten takasin onneksi. (Siitä ehdittiin ottaa hautajaiskuvakin, kun oltiin varmoja, ettei se tule takasi. Sikko se kummiski tuli, se mielellää ottaa torkkuja sen kuvan takana :D ) Mutta se ei paina varmaan paljon yli kiloa ja kuihtuu edelleen. Kävelee niinku mummot yleensä, jalat harottaen.

Mua masentaa. Saatoin heittää sille tänään viimeiset hyvästit. Se tuli meille 16,5 vuotta sitten. Ovella se kökötti päivästä toiseen, eikä kukaan Osaralla tunnustanut kissaa omakseen, joten alettiin sitä sitten ruokkia. Isä vastusti eniten kissan adoptointia, eikä meillä muilla ollut mitään sanomista siihen. Kunnes kuulimme isän lässyttävän sille tyyliin "niin, pikku-Puppe, mitä meidän pikku-Puppe". Ja niin se sitten jäi. Sisäsiistiksi opetettuna. Se tais olla jonkun kesäkissa ;'(

Ehkä viimeinen otettu kuva Pupesta.

Tossa muuten kuva siittä ku pääsin Miiversee takas. Miia piristi laittamal mul ripsipidennykset (jotka revin kumminki kohta pois jos ne alkaa vähänki kiusaan) ja ton kivan ponnarin, mikä ny kuvas näyttää lässähtäneeltä. Kiva se on kumminki, ku jaksaa laittaa sen kunnolla.