Depressio

Monellako on aavistustakaan siitä, mitä se voi olla. Se ei tarvitse syytä, sillä voi tosin olla sellainen, se tuskin katsoo ikää tai sukupuolta, se voi olla akuutti tai krooninen. Se voi olla lievä, keskivaikea, vaikea tai psykoottinen. Se voi olla valittu elämäntapa, tai sairaus. Siinä se tyhjänpäiväinen länkytys, jonka jokainen on jo kuullut.

Olen tavannut monia ihmisiä, joilla on masennus ja jokainen tapaus on erilainen, yhdistävä tekijä on vain elämänhalun kadottaminen eri vaikeusasteikolla. Ylinnä olevan tekstin perusteella itseäni on vaikea kategorisoida, se on yleensä lievää, mutta olen nähnyt ne psykoottisasteisetkin päivät, kun mulle syötettiin aluksi vääränlaisia lääkkeitä. Enää en syö mitään. Mulla se on epäilemättä kroonista, koskapa olen tätä sairastanut jo monta vuotta ja välillä on helpompaa.

Sitä koittaa ajatella niitä positiivisia asioita elämässä. Osaan ne jo ulkoa. Saatan toistella niitä itselleni päivittäin mantran tavoin, eikä se kyllä auta yhtään. Ihan kuin olisi synapsit poikki aivoissa, ne ei vaan suostu tajuaan, että kaikki on hyvin. Ihan pienikin vastoinkäyminen saa aikaan itkun ja sitä sitten peittelen miten suinkin voin. Ja kun tätä jatkuu kauan, eläminen on olemista elämän ja kuoleman välimaastossa. Oikea elämä tuntuu kaukaiselta unelta, toisten elämät lähinnä vain elokuvalta. Itse laahustan omassa elämässäni zombina ja toivon, että joku lopettaisi nämä tuskat. Kipuahan se on. Kovinta kipua mitä osaatte kuvitella ja sitäkin kovempaa. Pahinta on, kun ei voi puhua. Kun ei halua kuormittaa muiden elämiä ja monikaan ei minun masennuksestani tiedä tai jos tietääkin, niin eivät välitä. Ja hyvä niin. (En sais sanoa näin, mutta haluan muiden parasta.) On uskomattoman raskasta kun lähipiiriin kuuluu syvästi masentunut henkilö ja voin väittää että ne jotka tietävät mun masennuksesta nyt, haluavat sen kieltää itseltäänkin. Ei ne sitä ole sanoneet, mutta en minäkään ihan sokea ole. 

On kauheaa olla vaivaksi, taakka muille, vaikka joskus tuntuu, ettei tämä edes ole mun omaa syytäni. Sitä haluais pysyä elossa, mutta toivois kuitenkin, ihan salaa vaan, kuolemaa. Joka kerta kun hymyilen, nähkää sen läpi se suunnaton kipu jonka läpi mä sen hymyn pusken.

Jos tän joku lukee, haluan vaan sanoa.. Että masennus ei ole laiskuutta, se ei ole oma valinta, se kauheinta helvettiä, mitä ihminen voi joutua kokemaan.

Ei vaan voi olla totta

että mulla on niin järkyttävä pahoinvointi taas että täältä läävästä pääse mihinkään. Nyt on sitte sellanen ketutus, ettei rajaa. Tars täs ny viel leipoo kakku ja kaikkee, ku kerran suku vaatii. Ni, mun säkällä siinä käy niin, ettei kukaan pääsekään kahvitteleen tänne ja ite en tässä kunnossa syö yhtään mitään. 

Joku valopää tietysti sanoo, et miksen mä menis lääkäriin. Siel on ravattu jo aika monta vuotta, niitä ei kiinnosta paskan vertaa mun oloni, se että oon laihtunu 10 kiloo taas tän takia ja nyt sit viel masennus kaiken hyvän päälle. Ihan riittävästi oon apua kerjänny tosta paskalaitoksesta. Ku sais lahjotettua tän olon vaikka päiväksi ihan kelle tahansa lääkärille ni oppispa vähä ajatteleen potilaitaankin. No onhan täs tietysti puolensakin, laihtumisessa. Ei vaan oo kovin tervettä laihtumista.

Sit mua on alkanu raivostuttaa (varmaan vaan olosta johtuen?) ihmiset, joille annan aikani, mutta joita kiinnostaa ku tonni paskaa se mitä mulle kuuluu. Yks kaveri aika osuvasti sanokin, että mä oon ku roskis, jonne on helppo dumpata oma paha olo, mulla ku on luontanen ominaisuus osata lohduttaa ja olla tukena. Just ny ei yhtään kiinnosta jos jonkun avio-onni ny vähä rakoilee, jos jonku pleikkari hajos tai jos serkun koiran tassu ontuu. Jos kiroisin, ni sanoisin että pitäkää tunkkinne perkele. Mutta enhän mä nyt sillain.

.. saanko nyt ottaa lyhyen lasin viiniä? tai siis sikko pahoinvointi helpottaa. JOS helpottaa >:O

Kivaa perstaita!

Mä oon aina halunnu mun autojen pakoputkistoon liekinheittimet! Nyt mä tiän kuin ne saa :D Roadkill Customs, liekinheittimet
Jaa mutta me asutaan Suomessa. TraFilla ne ei anna lupaa rakentaa mitään, laskuttaa ne kyllä osaa. Ei täällä saa tehdä mitään muutakaan kivaa, kun kaikki kielletään.

Mu Audi lahoo ihan just. Laskin, et kaikki osat maksais yli tonnin. Pelkästään käynnistyksen eston puola 500-700? o.O  Mitä ihmettä sillä käynnistyksenestolla edes tekee? Kukaa mu autoja halua varastaa vaikka jättäsin lapun ikkunaan, että ota tästä :D

Mjaah. Jätän sen(kin) asian roikkuun toistaseks ku ei täs ny oo varaa mihinkään. Huomenna toivon mukaan saapuu remonttiryhmä X & X, mikä tietää maineemme kohoavan taas hieman naapuriemme silmissä. "AION OMISTAA LOPPUELÄMÄNI SILLE... ETTÄ NÄÄ V***N TAPETIT SAATAIS PYSYYN SEINÄLLÄ". Ja sen seittemänkymmentä muuta imitointiversioo 130 db:n voimakkuudella, kuuluu todennäkösesti talomme alimpiin asuntoihin asti.. Koska, Korppi on oikeus!

Anoppini hommasi ittelleen uuden miehen, kuulemma. Kuulin appiukon mutisevan itekseen, kui täs ny tuntee olonsa taas ihan halvaksi :D Toi on just sitte sen näkönen, että se herää eloon yöllä ja mäiskii kaikilta suolet pihalle. ...sanokaa mun sanoneen...

Uneton yö ja päätä särkee ja

se suunnaton vastenmielisyyden tunne kun avaan tän läppärin. Kyllä se jotenki toimii, mutta tää meteli on uskomaton, mikä tästä lähtee. klongklongklongklongklongklongklongHHHRRRRRRRRRRRRRRRR. Ja suojalasit sais ol silmillä, kunei tiä millo tää sanoo sopimukses irti ja räjähtää. Eka HP mein perheellä oli ihan scheisse. Sit mä sain jonku vanhan HP:n läppärin, joka oli sitäki scheissempi. Sit mä alotin hoitajakoulun ja viisastuin siinä määrin, että ostin Asuksen. Mutta sitte KAPTEENI NEMO (mein kissa) meni ja kaatoi teet sen päälle. Ku sain rahat kasaan ja menin kauppaan X niin minä kadotin aivoni jonnekin ja ostin ...HP:n.
 -_____-

Tulee mieleen tämä mun n:o 13, Audi A4, 1.6 l. Tässä on se jännä käynnistyksenesto-vika, joka on niin mystinen, ettei sille kukaan korjaaja osaa tehdä mitään. Käynnistän siis auton, se hurahtaa käyntiin ja sammuu. Oli hämmentävä tunne aina parkkiksilla ku kaikenmaailman volkkaristit ja toyotistit lyö käsiä reisille ja nauraa perskeikkaa siinä niinku ei parempaakaan tekemistä olis ja kattelee mun touhuja. Minä käynnistän auton 10 kertaa ja sammutan sen, ja sitte vasta lähden. 
No sitten mä luin tuolta audi-nörttien klubin omilta sivuilta, että täähän on ihan tyypillinen vika JUST tällasissa audeissa. Siellä on se sellanen jännittävä keltanen valo kojelaudalla, joka jäädessään vilkkumaan hehkutusvaiheessa merkkaa sitä, ettei auto nyt ole lähdössä käyntiin. Siinä ku tarpeeks monta kertaa koittaa, ni kyl se lopulta lähtee. 
No täähän oli huojentava tieto. Kunnes tuli syksyn pimeet ja huomaan, että ainakin sisävalo syttyy palaan kun käännän avaimen hehkutusasentoon. Niin, että nyt ne volkkaristit nauraa perskeikkaa kun ne kattelee mun audistisia rituaaleja laittaa auton sisävalo päälle ja pois sen 10 kertaa ennen käynnistystä :D

Salut

Mitäpä jos lopettais tappelun masennusta vastaan. Antais sen vaan ottaa vallan kaikesta ja kattoo mitä tapahtuu. Menee meinaan käpy nenään jo pelkästään siks et täs pitää ol koko ajan kipee, oksentaa, nukkua huonosti ja olla töissäkin vielä tässä kunnossa. Tosin nythän en ole. Kävin vaan kääntyys siellä, kun iski aika sairaalloinen pahoinvointi. Taisin laatottaa pihaamaataki vähä lähtiessäni ja mikä pelottavinta, en muista kotimatkasta mitään. Kai se migreeniä vaan on.

En oo kyl muutoinkaan jaksanu keskittyä mihinkään viimeaikoina, kaikki soljuu toisesta korvasta sisään ja toisesta pihalle. Töissä en muista mitään mitä piti, sama juttu vapaalla. Kaikki asiat jää roikkuun puheitten varaan. Tää EI oo mun tyylistä. Keväällä oli normaalia että Sartsa pitää ohjat käsissä, nyt tuntuu, että ihan sama. Jos nyt pommi räjähtäis tossa naapurissa, niin ei paljo hetkauttais, kun koko keskittyminen menee oman päänsisällön kasassa pitämiseen. Onkse tällästä olla hullu? Vai tarvittasko vielä halluja lisäks et sais hullun paperit ;) 

No joka tapaukses. Nyt ku olo on vähä parempi (jotenkin aaltomaista tää tänkertanen migreeni) ni aattelimpa tehä sitä Halloween-asua. En vaan käsitä miten nainen, jolla on rättikässä ollu aina 5 tai 6, sais tehtyä yhtään mitään neulalla ja langalla o.O Aattelimpa silti tehä.  

Huomenta

Tää 24/7 kestävä pahoinvointi on tavattoman kätevää, melkein 10 kiloo on pudonnu paino viimesen puolen vuoden aikana. Vaikka saavutetuista mitoista ei pitäny luopua :P Mulla on siis kaikki raskauden oireet, paitsi se, että en oo raskaana.

Tänään ois iltavuoro, samoin huomenna. Pääsääntösesti klo 12-20. Täsä mä siis ole ja kuuntelen Beethovenia ja Tetriksen teemabiisiä (naapurit arvostaa varmasti mein rokkikoneita) täällä Kyröhkosken ydinkeskustassa (jos ette tiedä missä on Kyröskoski, seuratkaa vaan vääjäämätöntä paskan hajua, niin kyllä löydätte perille. Onnesta oma hajuaistini on vain nimellinen).

Onneks on sentään toi 3DS(xl) ja föne, jolla pääsee, jos aikaa on, nettiin ja Miiverseen. Tosin, odottelen kyl tota uudempaan Nintendon käsikonsolia ku kuuta nousevaa, sen pitäs ol nopeempi ja parempi. Ja isompi, koolla kun nyt vaan on väliä. 

Ai niin, luin hyvän jutun. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014101618750332_uu.shtml 
Toivottavasti Lahden kaupunginjohtaja toipuu tyrmistyksestään :D

7 vuoden jälkeen mä löysin tän ja poistin äkkiä kaikki pahimmat kirjotukset. Sitä häpeen määrää! (Kyllä, minäkin tajuan  joskus hävetä.) Onnesta täs blogis ei o käyty ku vajaa 500 kertaa tällä välillä -_- Taian alkaa kirjotteleen täyttä scheissee tänne taas, muuten vaan. Ku, fb:n menee hermot. 
Ne päivitykset siellä:

- Maailman katastrofit. (Ku me kaikki kuollaan ihan kohta.)
- Vältä syömästä/käyttämästä jne jne-linkit. 
-Vittu mä niin ryyppään tänää-päivitys
- Vittu mulla on kauhee darra-päivitys (seuraavana päivänä)
- Katso, kuinka ihana 5-vuotias tyllerö laulaa henkeäsalpaavan upeasti-linkki
- Olin niin tehokas (tänäänkin) ja juoksin 20 km lenkin, kävin salilla, siivosin kodin ja naapurin kodin, olin seittemässä eri palaverissa, menin jumpalle, pyykkäsin ja menin tanssitunnille, ja hei - olo on ihan mahtava, huomenna uusix-päivitys. (Tällasten ihmisten pääsääntönen tehtävä on laskee muiden ihmisten itsetuntoo, vai mitä)
- Kissavideo-linkki (no niis ei oo vikaa, ellei niit olisi sen 700 päivässä)
- Mulla oli eilen ripuli-päivitys (Kiinnostaa ku kilo paskaa? :D )
 ja sillä tavalla.

7 vuotta sitte mulla tuntu olevan kriisi autojen kanssa. Niinhän se on aina. Audiki on ihan loistava ja Scorpioo (jonka sitte myin) ON oikeesti ikävä edelleen. No mitä mä sit nykyään teen? Käyn töis, elätän yhen miehen sekä kaks kissaa. Vapailla piirrän, vetelehdin siskolla, ajan ympäri Hämeenkyrön ja Ikaalisten osavaltioita, tuijotan hypnoottisesti kuola poskella (no ei ihan) akvaarioo ja hengaan Miiversessä (jos kyllä töissäkin, siinä missä muut hengaa facessa). Kotikissa pääsääntösesti.

Mut hei, tänään mul tarjotiin työtä konsulttina. Kui upeeta se sit ois, vähä vielä lisää töitä! "mut jos susta tulee tähtikonsultti ni sä saat Minin". Minin? o.O Mun egoni ei mahtusi Miniin. Ei sillä voi ottaa edes hirven kanssa yhteen, sehän sujahtais vaan sen mahan alta. Älkää käsittäkö väärin, saatan vaikka oikeesti ruvetakin konsultiksi. En ole päättänyt vielä.

No juu, tulevat päivitykset ei tu oleen ihan näin pitkiä ;) Mut alotuksen vuoksi. Ja sit löysin kivoja kuvia yhestä toisesta blogista, laitan ne ny tähän (jos osaan) ja myöhemmin tuoreempiakin kuvia millon mistäkin. 

Kommentointi on ihan sallitua ja suotavaa täällä, kuten ny muutoinki.

Tää alin on kyllä melko uus kuva.