sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Hyvää iltaa.

Tänä kohtalokkaana hetkenä, kun minut ajettiin pois Wii U:lta, oli keksittävä muuta tekemistä. Iso nivaska höyrykoneen toimintaperiaatteista tossa odottelee, samoin pari kesken olevaa kirjaa, mutta ne ei kaiketi karkaa siitä mihinkään. Laiskana ja äärestä väsyneenä ihmisenä en jaksa keskittyä oikein mihinkään. 

Väsymyksestä tuli mieleeni, että.. haha, kuulostaa hullulta. Mutta ootteko koskaan nähny hallusinaatioita? Mä olen. Ja ei, en ole psykoottinen, joten näkemäni hallut ei liittyneet mitenkään mielenterveyteeni. En myöskään käytä mitään aineita, en edes alkoholia juurikaan. Kokeilin siis unettomuuteen eräitä uni/nukahtamislääkkeitä. Kyllä ne tehos! Mutta taivas, ennen nukahtamista oli hurjaa. Kaikenlaista sitä voi ihminen kuulla ja nähdä, vaikka mitään kuultavaa ja nähtävää ei ole :D Otin siis lääkkeen, piti ottaa puolikas, mutta kun olin tottunut edellisiä syömään kokonaisin kappalein, otin siis epähuomiossa kokonaisen. Ensin päässä pyöri, sitten arkisista esineistä alkoi muodostua jännittäviä asioita, kuten pyykkiteline muuttui keskiaikaiseksi toriksi, josta joku ranskatar (siinä hetkessä olin varma, että se oli ranskalainen) vilkutteli mulle iloisesti. Kysyin vähän väliä isännältä "mitä?", "mitä sanoit?" vaikkei se mulle mitään puhunu. Mutta joku selvästi kumminki mulle puhu. Sitten tuli huono olo ja pökelsin vessaan oksentaan. Siinä kohtaa muisti hämärtyi, en tiedä miten, mutta löysin itseni pyykkikorista istumasta. Kai mä siellä kerkesin tovin istuun. Isäntä kiukkuisesti tuli nostaan mut sieltä pois ja mutisi jotain siitä, kuinka kukaan voi epähuomiossa ottaa puolikkaan sijasta kokonaisen lääkkeen. Se on niitä harvoja kertoja ku oon nähny Miken niin vihasena. Tai sit seki oli hallu. En tiä :D

Noitten kanssa ei kannata leikkiä. Vaikka täs ny naurattaakin, niin muistan, että hengittäminen oli vaikeaa. Lääke lamaannutti kaikki lihakset, myöskin  ne joilla piti hengittää. Sori ny kaikki nistit ja narkkikset, en muista lääkkeen nimeä, enkä sitä kyllä sanoisikaan, vaikka muistasinkin.

Niin, että... Hyvää sunnuntai-illan jatkoa.

Ei kommentteja: