Tänä kohtalokkaana hetkenä, kun minut ajettiin pois Wii U:lta, oli keksittävä muuta tekemistä. Iso nivaska höyrykoneen toimintaperiaatteista tossa odottelee, samoin pari kesken olevaa kirjaa, mutta ne ei kaiketi karkaa siitä mihinkään. Laiskana ja äärestä väsyneenä ihmisenä en jaksa keskittyä oikein mihinkään.
Väsymyksestä tuli mieleeni, että.. haha, kuulostaa hullulta. Mutta ootteko koskaan nähny hallusinaatioita? Mä olen. Ja ei, en ole psykoottinen, joten näkemäni hallut ei liittyneet mitenkään mielenterveyteeni. En myöskään käytä mitään aineita, en edes alkoholia juurikaan. Kokeilin siis unettomuuteen eräitä uni/nukahtamislääkkeitä. Kyllä ne tehos! Mutta taivas, ennen nukahtamista oli hurjaa. Kaikenlaista sitä voi ihminen kuulla ja nähdä, vaikka mitään kuultavaa ja nähtävää ei ole :D Otin siis lääkkeen, piti ottaa puolikas, mutta kun olin tottunut edellisiä syömään kokonaisin kappalein, otin siis epähuomiossa kokonaisen. Ensin päässä pyöri, sitten arkisista esineistä alkoi muodostua jännittäviä asioita, kuten pyykkiteline muuttui keskiaikaiseksi toriksi, josta joku ranskatar (siinä hetkessä olin varma, että se oli ranskalainen) vilkutteli mulle iloisesti. Kysyin vähän väliä isännältä "mitä?", "mitä sanoit?" vaikkei se mulle mitään puhunu. Mutta joku selvästi kumminki mulle puhu. Sitten tuli huono olo ja pökelsin vessaan oksentaan. Siinä kohtaa muisti hämärtyi, en tiedä miten, mutta löysin itseni pyykkikorista istumasta. Kai mä siellä kerkesin tovin istuun. Isäntä kiukkuisesti tuli nostaan mut sieltä pois ja mutisi jotain siitä, kuinka kukaan voi epähuomiossa ottaa puolikkaan sijasta kokonaisen lääkkeen. Se on niitä harvoja kertoja ku oon nähny Miken niin vihasena. Tai sit seki oli hallu. En tiä :D
Noitten kanssa ei kannata leikkiä. Vaikka täs ny naurattaakin, niin muistan, että hengittäminen oli vaikeaa. Lääke lamaannutti kaikki lihakset, myöskin ne joilla piti hengittää. Sori ny kaikki nistit ja narkkikset, en muista lääkkeen nimeä, enkä sitä kyllä sanoisikaan, vaikka muistasinkin.
Niin, että... Hyvää sunnuntai-illan jatkoa.
sunnuntai 23. marraskuuta 2014
sunnuntai 16. marraskuuta 2014
Kissat
Rakastan kissoja. Eniten tietysti niitä omia. Nyt on niin, että mun vanhempien kissa tekee kyllä kuolemaa. Se katosi joku aika sitten, mitä se ei ole KOSKAAN tehnyt, mutta tuli sitten takasin onneksi. (Siitä ehdittiin ottaa hautajaiskuvakin, kun oltiin varmoja, ettei se tule takasi. Sikko se kummiski tuli, se mielellää ottaa torkkuja sen kuvan takana :D ) Mutta se ei paina varmaan paljon yli kiloa ja kuihtuu edelleen. Kävelee niinku mummot yleensä, jalat harottaen.
Mua masentaa. Saatoin heittää sille tänään viimeiset hyvästit. Se tuli meille 16,5 vuotta sitten. Ovella se kökötti päivästä toiseen, eikä kukaan Osaralla tunnustanut kissaa omakseen, joten alettiin sitä sitten ruokkia. Isä vastusti eniten kissan adoptointia, eikä meillä muilla ollut mitään sanomista siihen. Kunnes kuulimme isän lässyttävän sille tyyliin "niin, pikku-Puppe, mitä meidän pikku-Puppe". Ja niin se sitten jäi. Sisäsiistiksi opetettuna. Se tais olla jonkun kesäkissa ;'(
Tossa muuten kuva siittä ku pääsin Miiversee takas. Miia piristi laittamal mul ripsipidennykset (jotka revin kumminki kohta pois jos ne alkaa vähänki kiusaan) ja ton kivan ponnarin, mikä ny kuvas näyttää lässähtäneeltä. Kiva se on kumminki, ku jaksaa laittaa sen kunnolla.
Mua masentaa. Saatoin heittää sille tänään viimeiset hyvästit. Se tuli meille 16,5 vuotta sitten. Ovella se kökötti päivästä toiseen, eikä kukaan Osaralla tunnustanut kissaa omakseen, joten alettiin sitä sitten ruokkia. Isä vastusti eniten kissan adoptointia, eikä meillä muilla ollut mitään sanomista siihen. Kunnes kuulimme isän lässyttävän sille tyyliin "niin, pikku-Puppe, mitä meidän pikku-Puppe". Ja niin se sitten jäi. Sisäsiistiksi opetettuna. Se tais olla jonkun kesäkissa ;'(
![]() |
| Ehkä viimeinen otettu kuva Pupesta. |
Tossa muuten kuva siittä ku pääsin Miiversee takas. Miia piristi laittamal mul ripsipidennykset (jotka revin kumminki kohta pois jos ne alkaa vähänki kiusaan) ja ton kivan ponnarin, mikä ny kuvas näyttää lässähtäneeltä. Kiva se on kumminki, ku jaksaa laittaa sen kunnolla.
torstai 13. marraskuuta 2014
Loneliest day in my liiiiiife
(system of a down)
Ku mut bannattiin tänään Miiversestä kaheks viikkoo. Toi biisi pamahti mu päähä välittömästi ku sain tiedon siitä, etten mä voi kommunikoida Miiversessä lainkaan. Sit mä repesin nauraan. Sit mä aloin tekeen blenderillä smoothiee asiakkaalle, kaikki nesteet tulvi välistä pihalle ku en tajunnu kattoo olikse terä oikeestaan ees kunnol kii. No sit mä aloin keittään kahvia ni eikö kaikki kahvinpurut levinny pitkin poikin. Mulle ei oo koskaan tapahtunu mitään näistä ylläolevista!!! Ja taas tapahtu! Yleensä ne on tiistait, jollon mulla ei mee hyvin. Tän viikon tiistai oli ok. Olis pitäny tietää, että se pahanonnen päivä siirty vaan vähä eteenpäin ;) No, mut ihan hyvä päivä tää ny kumminki oli.
Juodessani kokista töissä kysy potilaani isä miks mulla nyt oli ollu niin huono-onninen päivä. Kerroin ylläolevat ja se singahti hakeen lottolappuja. Sanoi, että no nyt mä voisinki sit täyttää nää sen puolesta. Minuutti aikaa!! 7 numeroo pitää sutata joka lootasta, sen mitä minuutissa kerkee! (?) No.. Mä sit suttasin. Voitot pistetään kuulemma tasan. En kyllä tiedä miks tämmönen päivä oli paras päivä mun täytellä lottolappuja :D
Nyt opin, ettei Miiversessä saa sanoa lähettävänsä kirjepommia kellekkään. Tottahan se tietysti on, että aina on joku, joka ei käsitä kyseessä olevan vaan kevyt herja. (Muutenkin oon joka päivä lähettämässä kirjepommeja kaikille. Yhtäkään en oo koskaan silti lähettänyt. Puhumattakaan siitä, että edes tietäisin millanen se oikeesti on :D Se nyt vaan tulee niin luonnostaan minulta.)
Ja hei! Halloween! En ole VIELÄKÄÄN saanut kuvia. Ihan pari hassua kuvaa sain, joita nyt ei voi ainakaan taiteellisuuden takia laittaa dA:han... Laitan niitä tänne sitä mukaa ku saan. Täs ois ny jotain. Ihme kuvien panttaajia. Ja porukka oli ennätyksellisen pieni, edellisvuonna oli paljo enemmän väkee, tänä vuonna ei moni päässy ja viime tipan peruutuksiaki tuli.. Ny kaikil oli lisäks joku kriisi asujen kanssa, mut onneks Lara ja Slash kerkes panostaa ^.^ Eikä vikaa muissakaan!
Ja jos nää alko masentaa.. Niinku mua vähäsen, ni olkaa hyvät. Nää on jänniä: Ihania kuvia. Jos mä joskus menetän käteni, ni haluan tollasen (kuva 5) tilalle!!!
Ku mut bannattiin tänään Miiversestä kaheks viikkoo. Toi biisi pamahti mu päähä välittömästi ku sain tiedon siitä, etten mä voi kommunikoida Miiversessä lainkaan. Sit mä repesin nauraan. Sit mä aloin tekeen blenderillä smoothiee asiakkaalle, kaikki nesteet tulvi välistä pihalle ku en tajunnu kattoo olikse terä oikeestaan ees kunnol kii. No sit mä aloin keittään kahvia ni eikö kaikki kahvinpurut levinny pitkin poikin. Mulle ei oo koskaan tapahtunu mitään näistä ylläolevista!!! Ja taas tapahtu! Yleensä ne on tiistait, jollon mulla ei mee hyvin. Tän viikon tiistai oli ok. Olis pitäny tietää, että se pahanonnen päivä siirty vaan vähä eteenpäin ;) No, mut ihan hyvä päivä tää ny kumminki oli.
Juodessani kokista töissä kysy potilaani isä miks mulla nyt oli ollu niin huono-onninen päivä. Kerroin ylläolevat ja se singahti hakeen lottolappuja. Sanoi, että no nyt mä voisinki sit täyttää nää sen puolesta. Minuutti aikaa!! 7 numeroo pitää sutata joka lootasta, sen mitä minuutissa kerkee! (?) No.. Mä sit suttasin. Voitot pistetään kuulemma tasan. En kyllä tiedä miks tämmönen päivä oli paras päivä mun täytellä lottolappuja :D
Nyt opin, ettei Miiversessä saa sanoa lähettävänsä kirjepommia kellekkään. Tottahan se tietysti on, että aina on joku, joka ei käsitä kyseessä olevan vaan kevyt herja. (Muutenkin oon joka päivä lähettämässä kirjepommeja kaikille. Yhtäkään en oo koskaan silti lähettänyt. Puhumattakaan siitä, että edes tietäisin millanen se oikeesti on :D Se nyt vaan tulee niin luonnostaan minulta.)
Ja hei! Halloween! En ole VIELÄKÄÄN saanut kuvia. Ihan pari hassua kuvaa sain, joita nyt ei voi ainakaan taiteellisuuden takia laittaa dA:han... Laitan niitä tänne sitä mukaa ku saan. Täs ois ny jotain. Ihme kuvien panttaajia. Ja porukka oli ennätyksellisen pieni, edellisvuonna oli paljo enemmän väkee, tänä vuonna ei moni päässy ja viime tipan peruutuksiaki tuli.. Ny kaikil oli lisäks joku kriisi asujen kanssa, mut onneks Lara ja Slash kerkes panostaa ^.^ Eikä vikaa muissakaan!
![]() | |
| Minen oikeen tiedä mikä Puppe oli, mutta tossa vasemmalla se könöttää. Sitten Scarecrow, Lara Croft, joku hmm... arabi :D, nyrkkeilijä ja Slash. |
![]() |
| Ja loppuillasta meillä oli myös Zangief kun asuja vähän vaihdeltiin. Lara xD |
![]() |
| Ja se hetki päivästä/illasta ku sain mahakipukohtauksen, olin tylsä ja hengasin Miiversessä. ..onko mulla useinki tollanen ilme... -_- |
![]() |
| Scarecrowlla oli pinkki tukka tuollon, Halloweenin kunniaks. Maskia se ei jaksanu pitää ... |
![]() |
| ...ku paheitten harjoitus kävi vaikeeks. |
![]() |
| Isäntä mun kaasunaamarissa (joka haisee ihan tuberkuloosille. Siis maski. Ei Puppe.) <3 Noi valoviirut on (tiettävästi) lunta, eikä ektoplasmaa :P |
lauantai 25. lokakuuta 2014
...
Rööki puuttuu huulesta, olin just ehtiny tumppaan sen, sääli ;) Toi toinen onki mu sisko, ja se toinen sista huiteli jossain. En oo ainoo joka on sanonu et tää oli paras kuva häistä :D Wanhatalon klaani taas aavistuksen innoissaan kaikesta xD ..oli ne hyvät häät. oikeesti.
Niin, tää ei ollu mu blogin pointti. Vaan tää mu halloweenpuvun tekeminen. TAIVASSSSSS. Olis PITÄNY ol Pikku Myy niinku aluks piti. Se ois ollu pal helpompi ku tää!! Sormet veril höyry nousten mä sitä käännän ja ihmettelen mitä täl pitäs.. mitä täl VOIS tehä. Mu impulsiivine luonne ei ny oikee sovellu tällaste juttuje tekoo, mut voiton puolel ollaa. Yks sano, et perunakssi ois voinu ol hyvä. Vois ol, huomen meen kattelee Treelle millasii ne sit o. Jos ne o juuttikangasta tms, niin ne ei käy. Kipua kestän jos jonkillaist mut juuttikankaan ja villan kutinaa en o.O Mä laita kuvia sikko halloweenitto ohi, tänne ja dA:n jos ne sitto tarpeeks taiteellisia sinne laitettavaks.
Asiast iha ekaan, tää ois ollu hyvä hääkaku koriste.
Niin, tää ei ollu mu blogin pointti. Vaan tää mu halloweenpuvun tekeminen. TAIVASSSSSS. Olis PITÄNY ol Pikku Myy niinku aluks piti. Se ois ollu pal helpompi ku tää!! Sormet veril höyry nousten mä sitä käännän ja ihmettelen mitä täl pitäs.. mitä täl VOIS tehä. Mu impulsiivine luonne ei ny oikee sovellu tällaste juttuje tekoo, mut voiton puolel ollaa. Yks sano, et perunakssi ois voinu ol hyvä. Vois ol, huomen meen kattelee Treelle millasii ne sit o. Jos ne o juuttikangasta tms, niin ne ei käy. Kipua kestän jos jonkillaist mut juuttikankaan ja villan kutinaa en o.O Mä laita kuvia sikko halloweenitto ohi, tänne ja dA:n jos ne sitto tarpeeks taiteellisia sinne laitettavaks.
Asiast iha ekaan, tää ois ollu hyvä hääkaku koriste.
torstai 23. lokakuuta 2014
Öit
Hämeenkyrössä grafiikka sekoo. Audi heiluu ja huojuu tuulessa kun ajaa, mutta puut ei heilu yhtään. Mulla on nyt ollu tällanen uneton viikko vaihteeks. En vaan saa unta vaikka kui yrittäis. Koko päivän on väsyttäny niin, että tasapaino heittää, mutta mitäs näistä. Se helpottaa taas kohta :)
Mulla tuli tänään ikävä Dartia. Ajettiin joskus, minä, sisko ja Julle Poriin Jazzeille Dartilla. Siinä oli sellanen ongelma, että pakokaasut puski sisälle ajaessa. Kohtalaisen rankasti. Pysähdyttiin 2 kertaa hengittään ilmaa välillä. Julle istu takapenkillä ja se oli kiskonu paitansa silmien alle hengityssuojaksi, mulla ja siskolla oli huivit naamalla, niinku bandiiteilla. Katku oli ihan hirvee! :D Ku päästiin perille, mein silmät punotti ja suussa maistu pakokaasu seuraavat kaks viikkoo. Ostettiin Jazzeilta paidat joissa oli hienon kissan kuva (?) ja teksti 'Does your mouth taste funny'. Maistuhan se vähän joo.
Mulla tuli tänään ikävä Dartia. Ajettiin joskus, minä, sisko ja Julle Poriin Jazzeille Dartilla. Siinä oli sellanen ongelma, että pakokaasut puski sisälle ajaessa. Kohtalaisen rankasti. Pysähdyttiin 2 kertaa hengittään ilmaa välillä. Julle istu takapenkillä ja se oli kiskonu paitansa silmien alle hengityssuojaksi, mulla ja siskolla oli huivit naamalla, niinku bandiiteilla. Katku oli ihan hirvee! :D Ku päästiin perille, mein silmät punotti ja suussa maistu pakokaasu seuraavat kaks viikkoo. Ostettiin Jazzeilta paidat joissa oli hienon kissan kuva (?) ja teksti 'Does your mouth taste funny'. Maistuhan se vähän joo.
![]() |
| Kas Gargoililla oli pitkä tukka. |
keskiviikko 22. lokakuuta 2014
Tätä tänään
Päivän kuumat aiheet... ei ole.
Kirjotan kuitenkin. Päivä oli hyvä, kunnes sain muistutuksen siitä kuin surullinen tän hetkinen tilanne on. Jotkut asiat ne vaan viiltää niin syvältä. Antakaa anteeksi se, että alotan puhumaan asiasta, josta en voi enkä uskalla kuitenkaan kirjoittaa enempää. Vähän täytyy purkaa tuntoja jonnekin. Kuin harmiton ja hyvää tarkoittava se muistutus sit olikin.. Silti se pisti sattuun niin paljon, että melkein alko itkettään. Oikeastaan mun ydinongelma on se, että odotan liikaa muilta.
Ylä-asteen alusta aloin rakentaan suojamuuria ympärilleni, koska yhtäkkiä olin ihan yksin. Päätin, etten mä tartte ketään. Kesti todella monta vuotta purkaa se muuri ja lopputulos on se, että nyt mä luotan ihmisiin ihan liikaa, etenkin niihin lähimpiin. En siis osaa ilmeisesti löytää tasapainoa mun sosiaalisuudelle. Vaihtoehtoja tuntuu olevan mun aivoilla vaan kaksi, joko täysi sulkeutuminen tai ei suojausta ollenkaan. Oon kai päättänyt olla avoin ihan kaikelle. Kuka hyvänsä sanoo mitä tahansa, tuntuu. Tuntuu TÄYSIÄ O.O Ja SIKSI mä oon niin altis myös masennukselle. ..peiliin katsomisen mestari täällä ;)
Fiilis on kuitenkin yksinäinen ja jotenkin ..mikä on suomenkielinen vastine sanalle 'ignored'?
Kirjotan kuitenkin. Päivä oli hyvä, kunnes sain muistutuksen siitä kuin surullinen tän hetkinen tilanne on. Jotkut asiat ne vaan viiltää niin syvältä. Antakaa anteeksi se, että alotan puhumaan asiasta, josta en voi enkä uskalla kuitenkaan kirjoittaa enempää. Vähän täytyy purkaa tuntoja jonnekin. Kuin harmiton ja hyvää tarkoittava se muistutus sit olikin.. Silti se pisti sattuun niin paljon, että melkein alko itkettään. Oikeastaan mun ydinongelma on se, että odotan liikaa muilta.
Ylä-asteen alusta aloin rakentaan suojamuuria ympärilleni, koska yhtäkkiä olin ihan yksin. Päätin, etten mä tartte ketään. Kesti todella monta vuotta purkaa se muuri ja lopputulos on se, että nyt mä luotan ihmisiin ihan liikaa, etenkin niihin lähimpiin. En siis osaa ilmeisesti löytää tasapainoa mun sosiaalisuudelle. Vaihtoehtoja tuntuu olevan mun aivoilla vaan kaksi, joko täysi sulkeutuminen tai ei suojausta ollenkaan. Oon kai päättänyt olla avoin ihan kaikelle. Kuka hyvänsä sanoo mitä tahansa, tuntuu. Tuntuu TÄYSIÄ O.O Ja SIKSI mä oon niin altis myös masennukselle. ..peiliin katsomisen mestari täällä ;)
Fiilis on kuitenkin yksinäinen ja jotenkin ..mikä on suomenkielinen vastine sanalle 'ignored'?
maanantai 20. lokakuuta 2014
Maanantai iltaa
Kaikille lukijoilleni, joita on keskimääräsesti 0 :D Olis aika tunnustaa jos joku tätä oikeesti lukee, niin tiedän vähän MITÄ kirjottelen. (Tilastojen mukaan tätä käydään kyl kattelees, mutta on varmaan kauheen kiinnostavaa settiä, kun kommentoijia on niin tavattoman monta ;) )
Lähtökohtasesti oon sitä mieltä, että jonkun olis pitäny ESTÄÄ IRWINIÄ TEKEMÄSTÄ JOULUMUSIIKKIA! Sen ääni ei sovi MIHINKÄÄN joululauluun ja lisäks ne sen biisit on muutenkin ihan suolistosta. Enkä pyydä anteeks yhdeltäkään fanilta. Ja KYLLÄ, mä kuuntelen jo joululauluja. Ihmiset kauheen suppeita. Monen mielestä niitä voi alkaa kuunteleen vasta joulukuun puolivälissä. Tosin ymmärrän yhtä hevihitsari-ystävääni, joka meinas tiputtaa hiuksensa käydessää Korvatunturilla, jossa joulumusiikkia kuunnellaan ympärivuoden. JOKA PÄIVÄ.
Mutta luntahan täällä on jo sadellut. Sulaa vaan pois heti. Sika-lumi. Tänään sain Audinkin sutiin tosin, kun koitin suikahtaa 3-tielle johonki pieneen väliin taas (siihen aikaan ei pitkiä ja turvallisia välejä olekaan). Ei ne varmaan suotta sano, että 3 on Suomen vaarallisimpia teitä.
Josta tulikin mieleeni, että olis kiva kuulla havaintoja 3-tien kummituksesta. Se on nähty siinä ku Hämeenkyröstä päin ajetaan Tampereelle heti Sasin risteyksen jälkeen mäen päällä. Kerrompa pienen tarinan. Olin joskus kuskina (mahottoman sulosella teini-Escortillani). Heitin pojat kotiin Ylöjärvelle ja ajeltiin Satun kanssa kotia. Ennen Sasia huusin Satulle, et hyvä jos toi ei jää alle. Siinä mein edessä lunki joku poitsu/nuori mies kolmostien ylitte keskellä pimeyttä. Kunnes se sitten nopeesti pääsikin vastaantulevien kaistalle. Ja harvoin mulla jää monttu auki, mutta sillon jäi. Vastaantulevan auton valot ku paistoi suoraan sen jäbän LÄPI. Näin siis ääriviivat, mutta valo paistoi hahmon läpi. Päästyään tien toiselle reunalle, sitä ei näkynyt missään. Satua pelotti niin paljon, että jäi meille yöks (ihan hyvä veto sinänsä jäädä kummitustaloon yöksi xD ).
Juttu ei lopu heti siihen. Satuin kertoon asiasta myöhemmin kaverilleni, joka taas kertoi miehelleen siitä mitä me nähtiin. Kaverini mies (poliisi) soitti sitten mulle ja kyseli kauheen tarkkaan, minkä näkönen se oletettu aave oli, miten se käveli, missä kohtaa tarkalleen ottaen se käveli jne. Kerroin ja se sitten mietti hetken ja sano, että kyl hänen on nyt sit pakko uskoa jo, kun oon ties kuin mones, joka on sanonu nähneensä sen. Se kuuli siittä ekan kerran sillon ku se oli 12-vuotias, eikä uskonut juttua ollenkaan. Tuon sanottuaan en tainnut enää itsekään epäillä silmiäni ja pistää vaan väsymyksen piikkiin.
Mun sillonen Escorttini, olkaa hyvät. Tein o ny pakko tyytyy toho ku ei sattunu olee kameraa hollil ku nähtiin aave ;)
Lähtökohtasesti oon sitä mieltä, että jonkun olis pitäny ESTÄÄ IRWINIÄ TEKEMÄSTÄ JOULUMUSIIKKIA! Sen ääni ei sovi MIHINKÄÄN joululauluun ja lisäks ne sen biisit on muutenkin ihan suolistosta. Enkä pyydä anteeks yhdeltäkään fanilta. Ja KYLLÄ, mä kuuntelen jo joululauluja. Ihmiset kauheen suppeita. Monen mielestä niitä voi alkaa kuunteleen vasta joulukuun puolivälissä. Tosin ymmärrän yhtä hevihitsari-ystävääni, joka meinas tiputtaa hiuksensa käydessää Korvatunturilla, jossa joulumusiikkia kuunnellaan ympärivuoden. JOKA PÄIVÄ.
Mutta luntahan täällä on jo sadellut. Sulaa vaan pois heti. Sika-lumi. Tänään sain Audinkin sutiin tosin, kun koitin suikahtaa 3-tielle johonki pieneen väliin taas (siihen aikaan ei pitkiä ja turvallisia välejä olekaan). Ei ne varmaan suotta sano, että 3 on Suomen vaarallisimpia teitä.
Josta tulikin mieleeni, että olis kiva kuulla havaintoja 3-tien kummituksesta. Se on nähty siinä ku Hämeenkyröstä päin ajetaan Tampereelle heti Sasin risteyksen jälkeen mäen päällä. Kerrompa pienen tarinan. Olin joskus kuskina (mahottoman sulosella teini-Escortillani). Heitin pojat kotiin Ylöjärvelle ja ajeltiin Satun kanssa kotia. Ennen Sasia huusin Satulle, et hyvä jos toi ei jää alle. Siinä mein edessä lunki joku poitsu/nuori mies kolmostien ylitte keskellä pimeyttä. Kunnes se sitten nopeesti pääsikin vastaantulevien kaistalle. Ja harvoin mulla jää monttu auki, mutta sillon jäi. Vastaantulevan auton valot ku paistoi suoraan sen jäbän LÄPI. Näin siis ääriviivat, mutta valo paistoi hahmon läpi. Päästyään tien toiselle reunalle, sitä ei näkynyt missään. Satua pelotti niin paljon, että jäi meille yöks (ihan hyvä veto sinänsä jäädä kummitustaloon yöksi xD ).
Juttu ei lopu heti siihen. Satuin kertoon asiasta myöhemmin kaverilleni, joka taas kertoi miehelleen siitä mitä me nähtiin. Kaverini mies (poliisi) soitti sitten mulle ja kyseli kauheen tarkkaan, minkä näkönen se oletettu aave oli, miten se käveli, missä kohtaa tarkalleen ottaen se käveli jne. Kerroin ja se sitten mietti hetken ja sano, että kyl hänen on nyt sit pakko uskoa jo, kun oon ties kuin mones, joka on sanonu nähneensä sen. Se kuuli siittä ekan kerran sillon ku se oli 12-vuotias, eikä uskonut juttua ollenkaan. Tuon sanottuaan en tainnut enää itsekään epäillä silmiäni ja pistää vaan väsymyksen piikkiin.
Mun sillonen Escorttini, olkaa hyvät. Tein o ny pakko tyytyy toho ku ei sattunu olee kameraa hollil ku nähtiin aave ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)













