Ei vaan voi olla totta

että mulla on niin järkyttävä pahoinvointi taas että täältä läävästä pääse mihinkään. Nyt on sitte sellanen ketutus, ettei rajaa. Tars täs ny viel leipoo kakku ja kaikkee, ku kerran suku vaatii. Ni, mun säkällä siinä käy niin, ettei kukaan pääsekään kahvitteleen tänne ja ite en tässä kunnossa syö yhtään mitään. 

Joku valopää tietysti sanoo, et miksen mä menis lääkäriin. Siel on ravattu jo aika monta vuotta, niitä ei kiinnosta paskan vertaa mun oloni, se että oon laihtunu 10 kiloo taas tän takia ja nyt sit viel masennus kaiken hyvän päälle. Ihan riittävästi oon apua kerjänny tosta paskalaitoksesta. Ku sais lahjotettua tän olon vaikka päiväksi ihan kelle tahansa lääkärille ni oppispa vähä ajatteleen potilaitaankin. No onhan täs tietysti puolensakin, laihtumisessa. Ei vaan oo kovin tervettä laihtumista.

Sit mua on alkanu raivostuttaa (varmaan vaan olosta johtuen?) ihmiset, joille annan aikani, mutta joita kiinnostaa ku tonni paskaa se mitä mulle kuuluu. Yks kaveri aika osuvasti sanokin, että mä oon ku roskis, jonne on helppo dumpata oma paha olo, mulla ku on luontanen ominaisuus osata lohduttaa ja olla tukena. Just ny ei yhtään kiinnosta jos jonkun avio-onni ny vähä rakoilee, jos jonku pleikkari hajos tai jos serkun koiran tassu ontuu. Jos kiroisin, ni sanoisin että pitäkää tunkkinne perkele. Mutta enhän mä nyt sillain.

.. saanko nyt ottaa lyhyen lasin viiniä? tai siis sikko pahoinvointi helpottaa. JOS helpottaa >:O